Volvon ensimmäinen esittely tapahtui 14.4.1927 mutta sitä ennen oli tapahtunut jo paljon. Volvon takana olivat kaksi miestä Assar Gabrielsson ja Gustaf Larson. He olivat Volvo-nimen synonyymeja pitkään toisen maailmansodan jälkeenkin, sillä he työskentelivät aktiivisesti yrityksessä vielä 50-luvulla. He olivat hyvin voimakkaita persoonia ja Volvo olikin pitkään hyvin patriarkaalinen yhteisö. Kumpikin herroista halusi olla selvillä kaikesta mitä yrityksessä tapahtui, mutta he halusivat myös että kanssatyöntekijät tiesivät yrityksen asioista. Yritysjohtajat olivat erillaisia taustaltaan, koulutukseltaan ja temperamentiltaan kuin ulkonäöltäkin. Aikaa myöten heidän käsityksensä asioista kehittyivät eri suuntiin, eivätkä he myöhempinä vuosina olleet aina samaa mieltä eteen tulleista kysymyksistä. Tästä huolimatta he työskentelivät yhdessä ja innostivat toisiaan aina 50-luvun lopulle asti.

On olemassa monia tarinoita siitä miten Gabrielsson ja Larsson tapasivat sattumalta kesällä 1924. Ei tietenkään ole täysin poissa laskuista, etteivätkö he olisivat voineet sattumalta osua toisiinsa rautatieasemalla tai yhtä sattumalta ravintola Sturehof-krouvissa Stureplanilla elokuisena iltana, kun tarjolla oli rapuja. Tällä tavalla on Gustaf Larsson kuvannut heidän ensimmäistä tapaamistaan. Huomattavasti luultavampaa kuitenkin on, että Assar Gabrielsson etsi Gustaf Larsonin käsiinsä puhuakseen hänen kanssaan heidän yhteisistä intresseitään. Kummatkin ovat kertoneet, että yhteistyö alkoi elokuussa 1924 ja joulukuun puolivälissä 1925 he kirjoittivat vahvistuksen siitä, mitä elokuussa -24 oli sovittu.

Assar Gabrielsson ja Gustaf Larson

Sopimus

Täten vahvistamme kirjallisesti minun A.Gabrielssonin ja minun Gustaf Larson välillä elokuussa 1924 tehdyn suullisen sopimuksen. §1. Minä Gabrielsson, joka olen päättänyt yrittää aloittaa automobiilien valmistuksen Ruotsissa, kutsun G.Larsonin teknikoksi työskentelemään kanssani. Minä Larson otan vastaan tämän kutsun. Seuraavissa kappaleissa määriteltiin taloudelliset transaktiot jotka seuraisivat , jos "laajamittainen autonvalmistus" alkaisi viimeistään 1.päivänä tammikuuta 1928. Kului siis huomattavasti yli vuosi ennenkuin päädyttiin siihen että oli tarpeellista siirtää suullisesti tehty sopimus paperille. Tämä johtuu siitä, että kumpikin epäilemättä tiesi mistä löytää toisensa, teoriat siitä että miehet olisivat tavanneet sattumalta ovat vähintään epätodennäköisiä.

Muutamaa kuukautta elokuun tapaamisen jälkeen Larson kirjoitti Gabrielsonille kirjeen ja esitti laskelmat, jotka hän oli tehnyt 4000 auton valmistuskustannuksista. On huomattava, että pitkään puhuttiin autojen valmistuksesta itse alusta loppuun eli autot piti suunnitella, valmistaa ja koota omassa tehtaassa omalla henkilökunnalla. Larson oli laskenut että koneet ja laitteet tulisi maksamaan 1,6 miljoonaa kruunua. Tonttiin ja tehdasrakennukseen tarvittaisiin korkeintaan miljoona kruunua (tehtaan sijoituspaikasta esiteltiin 4 vaihtoehtoa: Tukholma, Eskilstuna, Örebro ja Göteborg). 4000 auton valmistamiseen laskettiin tarvittavan enintään 5,6 miljoonaa kruunua, jotka kuluisivat palkkoihin, materiaaleihin ja kustannuksiin. Lukujen on täytynyt pelottaa kumpaakin! Pian alettiin puhua valmistuksesta "Volvon tapaan", mikä tarkoitti laadukkaamman version valmistamista monissa maissa valmistettavista "kootuista automerkeistä".

Uuden ruotsalaisen auton suunnitteleminen aloitettiin jo syyskuussa 1924. Autolla ei vielä ollut nimeä: sitä kutsuttiin vain "GL:ksi"(Gustaf Larson) tai Larsoniksi, jonka nimen se olisi varmaan saanut pitää, jollei paljon myöhemmin olisi törmätty sopivampaan nimeen. VOLVOON!

Eric Carlberg, eräs Volvon kaikkien aikojen ensimmäisistä työntekijöistä, on varsin hyvin kuvannut sen ajan suunnitteluperiaatteita: "Uskallan väittää, että Volvon perusperiaatteet ovat suurin syy yrityksen menestykseen. Ensimmäinen periaate oli: yhtäkään sellaista rakennetta ei saanut käyttää, jota ei oltu kokeiltu käytännössä vähintään kahta vuotta. Toinen oli: Ruotsista ei saanut ostaa yhtäkään sellaista osaa, jonka sai riittävän hyvälaatuisena ja edullisemmin ostettua ulkomailta. Ensimmäinen periaate on tehnyt Volvosta käyttöauton eikä "insinööriautoa". Toki on muistettava, etteivät suunnittelijat koskaan sortuneet plagiointiin, joka olisi tuonut omat riskinsä. Jokainen rakenne oli omaa suunnittelua, mutta ne eivät koskaan perustuneet uusiin periaatteisiin."

Koeautoja valmistettiin 10 kpl. ja useimmat kirjattiin vain nimellä "GL" (Gustaf Larson) tai "Larson". Assar Gabrielsson kertoi myöhemmin, että auton merkiksi harkittin juuri "Larsonia". Jos SKF:llä ei olisi ollut varastossaan vielä sopivampaa nimeä, on mahdollista, että tänä päivänä törmäisimme Larson-merkkisiin autoihin kaikkialla maailmassa.

Volvon uusin logo 2006 vuodesta lähtien

Volvon nimen historiapaketti

Useimmat tietävät että sana "VOLVO" on latinaa ja tarkoittaa "minä pyörin" sen sijaan se, että nimeä käytettiin jo yli 10 vuotta ennen kuin ensimmäinen auto rullasi ulos Hisingenin tehtaalta Göteborgissa, lienee tuntemattomampi asia.

Svenska Kullagerfabrik (SKF) perusti jo vuonna 1915 tytäryhtiön, joka sai nimekseen VOLVO. Perustava yhtiökokous pidettiin vuonna 1915 ja saman vuoden kesäkuun 22. päivänä rekisteröitiin nimi VOLVO tavaramerkiksi "kaikenlaisille laakereille, erityisesti kuula- ja rullalaakereille, koneille, voimansiirtolaitteille, automobiileille, polkupyörille, rautatiemateriaaleille, kuljetuskoneistoille ja laitteille sekä edellä mainittujen laitteiden osille ja lisävarusteille". Vaikuttaa siltä että alkuperäisenä tarkoituksena oli kattaa koko kuljetuslaiteteollisuus. VOLVO tavaramerkkiä käytettiin urakuulalaakereiden (yksinkertaistettu malli pyöreistä kuulalaakereista, joihin SKF oli erikoistunut) myynnissä. On mahdollista että ensimmäinen luettelo painettiin vasta vuonna 1918, mutta on luultavaa, että kuulalaakereita oli jo vuonna 1915.

VOLVO-kuulalaakereiden taru jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, sillä SKF:n uusi toimitusjohtaja Björn Prytz päätti, että kaikkia kuulalaakereita markkinoidaan SKF-nimellä. Nimi VOLVO hävisi luultavasti jo vuonna 1919, mutta varastoituja laakereita myytiin vielä muutamia vuosia. Sen jälkeen VOLVOSTA tuli "paperiyritys", joka pysyi käyttämättömänä vuoteen 1926 asti. Silloin nimelle löytyi käyttö tuotteesta joka vastasi sen latinankielistä merkitystä aivan yhtä hyvin kuin käyttö kuulalaakerin nimenä.