Uusi Volvo 240
- Uudet, myös sivuille valaisevat etuvalot.
- Uudet iskunvaimentajat.
- Uudet, myös sivuille näkyvät takavalot (245).
- Uudet, tyylikkäät listat kaikissa ikkunaruuduissa.
- Uudelleen muotoiltu kojelauta
Vuoden 1981 240-sarjan Volvo on entistäkin perusteellisemmin harkittu, ehjä kokonaisuus: mm. auton ulkonäkö on vieläkin tyylikkäämpi ja kojetaulu mittareineen on muotoilultaan entistäkin käytännöllisempi.
Edellä mainitut kehut on kerätty vuoden 1981 esitteestä, jossa valmistaja alleviivaa selvästi käsityksensä Volvon uudistuneesta ajanmukaisesta ulkonäöstä. Volvosta puhuttaessa myyntiargumenteista se painavampi - turvallisuus - on esitteen puheissa jalostettu uuteen huippuunsa; tekstissä vilisevät termit aktiivinen turvallisuus, passiivinen turvallisuus ja uutena tulokkaana vielä dynaaminen turvallisuus.
Valmistajan suurilla myyntipuheilla oli myös katetta, sillä 200-sarja säilyi tuotannossa huomattavasti odotettua pitempään. Erityisesti kartanomallin suuri suosio piti kakkosnelosen tuotannossa aina vuoteen 1993 saakka.
Vihdin muovitehtaalla pysyttiin ajan hermolla lähes 200-sarjan loppuun asti, vaikka muovimallien päivityksen aktiivisuus ei enää ollutkaan ihan 70-luvun tasoa.
1981
Uuden mallin kimppuun käytiin hieman aikaisempaa järeämmin asein. Tavallisen kansan DL- ja GL-mallit jäivät pääosin paitsioon, ja muovimallimarkkinoiden uusiksi johtotähdiksi nousivat neljäovisista 244 GLT ja Turbo ja kartanomalleista 245 GL, GLT ja Turbo. Maski oli kaikissa malleissa kokomusta ja osassa neljäovisia oli takavalojen välissä musta teippi. Vanteet olivat neljäovisissa viisipuolaiset aluvanteet, jotka muistuttavat etäisesti maineikkaita Virgo-vanteita. Osa 244 GLT -malleista lähti tehtaalta peltivanteilla varustettuina. Kartanomalleista GLT ja Turbo oli varustettu "oikeilla" Virgoilla ja GL peltivanteilla.
Autot oli 245 GL -mallia lukuun ottamatta varustettu etuspoilerilla, ja niskatuet olivat kaikissa karvalakkikartanoa lukuun ottamatta "tyynyllistä" mallia.
Kuva: Sininen ja valkoinen auto ovat GLT-malleja, metalliviininpunainen on Turbo. Huomaa Turbon oikeaoppinen harmaa plyysisisustus.
Kuva: Vuoden 1981 kartanomalleista GLT:ssä ja Turbossa on esitteessä mainitut mustat ikkunakarmit, jotka muoviautoissa ovat erilliset irtoavat osat. GL-mallissa ikkunakarmit ovat kiinteät ja korin väriset.
Kuva: 264:n tarina oli tullut päätökseensä. Viimeiset mallit oli varustettu oikeaoppisilla Corona-vanteilla. Osassa muoviautoja oli niskatuet edessä ja takana, toisissa pelkästään edessä. Intohimoista keräilijää moiset yksityiskohdat eivät juurikaan ilahduta, sillä kumpikin versio on saatava kokoelmaan.
1983
264-mallissa saatiin esimakua niin kutsutusta voimakeulasta, joka olikin leimaa-antava piirre seuraavalle muoviselle 240-sarjan Volvo-sukupolvelle.
Tehdas kikkaili mallimerkintöjen kanssa seuraavasti: Turbo- ja GLT-mallit säilyivät sekä sedaneissa että kartanomalleissa, mutta GL-merkintä siirtyi tällä kertaa kartanomallista neljäoviseen versioon.
Kuva: Kuvassa on 240GL, GLT ja Turbo, mutta mikä on mikin? Vastaus löytyy ainoastaan auton takaluukkuun vilkaisemalla. GL-malli jäi tässä mielessä väliinputoajaksi, koska ulkonäkö on kaikissa tehty noudattamaan Turboa ja GLT:tä.
Kuva: 245GLT (ruskea metalli) ja 245Turbo (vihreä metalli). Ruskea löytyy Volvon värikartasta numerolla 205 ja vihreä 178.
1986
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Ståhlbergin viimeiset 240-sarjalaiset eivät päässeet enää leveilemään ahtimilla ja näyttävillä aluvanteilla, vaan mallit olivat joka kadunkulmasta tuttuja pölykapselein varustettuja 240 GL -malleja. Niskatuet olivat odotetusti vaihdettu uudempiin, ja ovien alareunoista löytyivät (hieman ylimitoitetut) mustat listat. Toisaalta isäukkojen oli taas helpompi löytää "juuri se meidän oma auto" pienoiskoossa vaikkapa pukin konttiin laitettavaksi - itselle tai pojalle. Yksi viimeisen päivityksen miellyttävimmistä uutuuksista oli sisustuksen värityksen sovittaminen auton väriin aikaisempaa laajemmassa määrin.
Kuva: Kuva 6.
Kuva: Ståhlberg piti erikoisajoneuvot kuvassa mukana loppuun saakka. Vuodesta 1983 Ruotsin poliisin kiesi oli varta vasten mallin mukaan räätälöity eikä ainoastaan Suomen poliisimallista kylttiä kääntämällä kyhätty.
1991
Ståhlbergin tehdashallin jo kylmettyä ilmestyi kauppojen hyllyyn vielä kerran suomalaisvalmisteinen muovi-240 GL, jonka esikuvana oli vuosimalli 1991. Tällä kertaa ainoastaan viisiovisena ilmestyneen mallin pohjaan oli kirjailtu tutun "Made in Finland" -tekstin lisäksi uusi valmistaja Emek, joka tunnetaan nykyään paremmin muovista valmistettujen rekka-autojen tekijänä. Aivan erillinen projekti ei silti ole kyseessä, nimittäin tämäkin versio on Esko Mäenpään käsialaa. Kyseessä on siis sama mies, joka 1960-luvulla teki muotit ensimmäiseen 142-malliin. Emek-mallien tarkka valmistusajankohta ei ole minulla tiedossa, mutta niitä löysi kaupoista vielä 2000-luvun alkuvuosina. Kenties joku tekee vieläkin löytöjä jossain päin Suomea? Viimeistenkin kadotessa hyllyiltä on ympyrä sulkeutunut.
Kuva: Emekin mallit olivat kovempaa muovia kuin aikaisemmat versiot. Emekin tunnistaa helposti hopean värisistä ajovaloista ja kokomustasta maskista. Huomaa pikanttina yksityiskohtana maskin pieni Lambda-merkki. Mallia on olemassa muutamia värejä ja kahta eri versiota, jotka erottaa jälleen niskatuista.
Varaosia ja virittämistä
Kuva: Siniseltä tiskiltä on turha mennä kyselemään uusia ikkunoita Ståhlbergiin, mutta harrastelijapiiri ei ole antanut sen masentaa itseään. Kuvassa hollantilaisen Henrik Bekxin teettämiä varaosia. Suosituimmat myyntiartikkelit kuuluvat olleen roiskeläpät ja etuspoilerit. Ihan ilmaista hommaa ei osien teettäminen kuulemma ole, mikä näkyy luonnollisesti osien hinnoissa. Osien laatu on kuitenkin hyvää, ja kauppa on käynytkin mukavasti.
Kuva: Muovi-Volvojen tuunailu on monelle tuttua hommaa lapsuudesta. Usein työkaluiksi riittivät Mora, tussi ja nastat, ja lopputuloksena oli lisävaloilla höystetty vauhtiraita-cabriolet. Samaa villiä visiointia hyödyntäen on tavallinen 244 muuttunut GTX-malliksi. Vuoden 1982 244 GL USA-vientimalli on saatu aikaiseksi risteyttämällä samanväriset 1980 264 GLE ja 1981 244 GLT.
Teksti ja kuvat: M. Kalliomäki