Hollannin Serkut
Isojen Volvon pienikokoisemmat Hollannin-serkut ovat syntymästään saakka herättäneet vahvoja tunteita. Toiset ylistivät niiden hyvää ajettavuutta ja näkivät autojen variomatic-vaihteiston varsin edistyksellisenä, toiset taas eivät pitäneet koko mallisarjaa sopivana Volvo-perheen jäseneksi.
Kuva 1.
300-sarjan ja 66-mallien historia juontaa 1970-luvun alkupuolelle, jolloin energiakriisiä hätkähtänyt Volvon johto halusi saada isojen mallien rinnalle pienempiä ja taloudellisia malleja autoluokkaan, joka perinteisesti hallitsi Euroopan myyntitilastoja. Uuden mallin kehitteleminen lyhyessä ajassa oli mahdotonta jo senkin puolesta, että Volvon jo olemassa olevien mallien osat oli suunniteltu keskikokoisiin autoihin (140/160-sarjat).
Monellekaan ei ollut yllätys, kun tehdas syksyllä 1972 ilmoitti ostaneensa 33% hollantilaisen Daf-autotehtaan (Van Doorne's Personenautofabriek) osakkeista. Myös raskaammasta kalustosta tunnettu hollantilaistehdas oli erikoistunut juuri pienikokoisiin henkilöautoihin, joiden erikoisuutena oli Variomatic-nimellä tunnettu portaaton vaihteisto. Pienten muutosten jälkeen Dafin 66 -mallia alettiin myydä Ruotsissa talvella 1974. Seuraavan vuoden syksyllä Volvon insinöörit olivat vakuuttuneita mallin laadusta, ja auton nimi uskallettiin vaihtaa muotoon Volvo 66.
Jo vuonna 1972 Dafin insinöörit kehittelivät uutta mallia (Daf 77), jota oltiin kaavailtu 66:n seuraajaksi. Osaomistuksen myötä Volvo laittoi lusikkansa soppaan, osallistui kehittelytyöhön ja lopputuloksena oli helmikuussa 1976 esitelty Volvo 343.
Alkuhankaluuksista huolimatta 300-sarjasta tuli yksi Volvo suosituimmista mallisarjoista. Erityisesti Englannissa ja Benelux-maissa menestynyttä 300-sarjaa valmistettiin vuosina 1976-1991 yli 1 000 000 auton verran.
Muovi-Volvojen keräilyssä 300-sarjan arvostuksen on pakko myöntää olevan nykyään muita
malleja heikompi - paitsi Hollannissa, jossa käsitykseni mukaan etenkään hyväkuntoisesta 66-mallista eroon pääseminen ei ole kovinkaan hankalaa. Kipurahakin kuuluu toisinaan olevan varsin mukava. Mielenkiintoista on myös se, että kolmesataset olivat hinnaltaan huokeampia jo uutena ostettaessa. Eroa tuskin selittää isompiin malleihin verrattuna hiukkasen pienempi käytettyjen raaka-aineiden määrä.
Juttusarjan tässä osassa voitaisiin edetä hieman eri tahtiin kuin aikaisemmissa. Tällä kertaa ei käydäkään vuosimalleja läpi aikajärjestyksessä, vaan autot käsitellään mallisarjoittain.
343 DL & 343 GL
Kuva: Sianpää, lentävä hollantilainen vai ongelmalapsi? Ihan kuinka vaan, mutta tylsän tavanomaisiksi ensimmäisiä 343-malleja ei voi kutsua missään suhteessa.
Kuva: Ensimmäiset (1976-1977) 343 DL -mallit tunnistaa ruskeasta sisustasta ja "datsunpenkeistä", kuten eräs lounaissuomalainen autoharrastaja asian ilmaisee. Seuraavina vuosina malliin tehtiin vähäisiä muutoksia korin yksityiskohtiin.
Kuva: Pienten muutosten jälkeen 343:n ilme vaihtui modernimpaan suuntaan ensin puskureiden (1981) ja seuraavana vuonna myös maskin osalta. Vuodeksi 1981 malli vaihtui 343 DL:stä GL:ksi.
66 GL
Volvo 66 -mallin ottaminen ohjelmistoon on mielestäni yksi Ståhlbergin mielenkiintoisimmista projekteista, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi 260-sarjan kartanomalleja ei koskaan muutettu mittakaavaan 1:20. 66 ei missään vaiheessa saavuttanut Pohjoismaissa mainittavaa menestystä, ja mallin myyntiluvut jäivät muuallakin Euroopassa suhteellisen maltillisiksi. Voi jopa olla niinkin, että muovisia leikkiautoja valmistettiin lähes yhtä paljon kuin oikeita 66-farmarimalleja (28 500 kpl.)
Kuva: "Volvo 66 GL:ssä yhdistyvät hyvä suorituskyky ja tyylikäs ulkonäkö. Siinä on voimakas 1300cm3:n moottori ja portaaton voimansiirto. Se valitsee aina oikean moottorin käyntinopeuden, mikä on edullista polttonesteenkulutuksen kannalta. De Dion -takajousitus antaa autolle hyvän otteen tiehen ja erinomaiset kaarreominaisuudet."
Ståhlberg valmisti 66-sarjaa vain yhden mallin verran. Kyseessä on vuoden 1978 GL-farmari. Autosta on olemassa myös versio ilman lisäpitkiä, mutta senkin perässä lukee esikuvasta poiketen 66 GL.
345 DL & 345 GLS
5-oviset mallit pääsivät tuotantoon heti tuoreeltaan vuonna 1980. Ensimmäisen 345 DL -mallin jälkeen Ståhlberg kuitenkin hylkäsi 5-oviset "pikkulohkot" kuudeksi vuodeksi ja keskittyi Volvon omalla B19-moottorilla varustettuihin hieman ylellisempiin malleihin. Vuosilta 1981 ja 1982 muistoiksi jäivät 345 GLS -versiot.
Kuva 6.
360 GLT & 360 GLE
Kuva: Muovimallien maailmassa 360 GLT jatkoi siitä, mihin viimeinen 345 GLS jäi. Oikeissa autoissa spoileri, aluvanteet ja pellin alla muhiva kaksilitrainen ruiskukone takasivat mallille riittävän uskottavuuden ja suorituskyvyn. Ståhlbergin mallit edustavat vuosia 1983 ja 1985 (?). Vanhemman mallin tunnistaa helposti etuovien pienistä tuuletusikkunoista.
Kuva: Ensimmäinen 4-ovinen.
360 GLE vm. 1984, väri: punainen metalli (186), verhoilu: musta plyysi (6324).
340 GL
Kuva: Aluksi 340 GL ilmestyi luonnollisena jatkeena 343-malleille vuonna 1983. Erikoista on se, että ainakaan käytössäni oleva lähdeaineisto ei tunne Suomessa tai Ruotsissa myynnissä olleita oikeita 340 GL -malleja 80-luvun alkuvuosilta.
Kuva: Kolmesataset ennättivät kokea vuoden 1986 suuren kasvopyykin ennen Ståhlbergin toiminnan loppumista. Viimeiset 4- ja 5-ovisina valmistetut mallit tottelevat nimeä 340 GL. Uutta aikaisempaan nähden oli uudistetut maski, puskurit, takavalot ja vanteet. Etenkin 5-ovinen muovimalli on nykyään suhteellisen hankala löydettävä verrattuna esimerkiksi alkupään 343:siin.
Teksti ja kuvat: M. Kalliomäki